Opiskelijakunnan puhe Humakin henkilöstölle Bestispäivillä
Opiskelijakunnan puheenjohtaja Julia Korhonen sekä toiminnanjohtaja Jere Liitiäinen osallistuivat tiistaina 18 – 19.8. Humanistisen ammattikorkeakoulun henkilöstöpäiville, joka tunnetaan paremmin Bestispäivinä. Tilaisuuden avasi Humakin hallituksen puheenjohtaja Susanna Silberstein katsauksella Humakin historiaan. Lisäksi kuulimme Humakin rehtori Jukka Määtän katsauksen Humakin nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Bestispäivien teemana toimi rohkeus. Tästä teemasta saimme kuulla innostavan puheenvuoron Aava & Bangin valmentaja Mikko Kalliolalta, joka kuvasi puheessaan rohkeuden välttämätöntä roolia uuden innovoimisessa.
Opiskelijakunta sai kunnian pitää tilaisuuden iltajuhlan avauspuheen. Haluamme nyt julkaista kyseisen puheen jäsenistömme luettavaksi.
Opiskelijakunnan puhe Humanistisen ammattikorkeakoulun henkilöstölle:
Mun nimi on Julia Korhonen ja toimin HUMAKOn hallituksen puheenjohtajana ja minä olen Jere Liitiäinen, HUMAKOn toiminnanjohtaja.
Ensinnäkin haluamme kiittää tästä mahdollisuudesta edustaa opiskelijoita täällä teidän kanssanne, on huikeaa että saamme pitää illan avajaispuuhen. Päivällä puhuttiin rohkeudesta ja onkin mielestäni melko rohkeaa päästää opiskelijaliike puhumaan koko korkeakoulun henkilöstölle, ilman moderointia.
Tänään saamme hetkeksi pysähtyä syksyn hulinoiden, kiireen, kokousten, sähköpostien ja keskeneräisten asioiden keskellä – ja ennen kaikkea kohdata.
Kohtaaminen on sana, joka tulee Humakissa vastaan melkoisen usein. Puhumme opiskelijoiden kohtaamisesta, työelämän kohtaamisesta, yhteisöllisyydestä ja kansainvälisestä kohtaamisesta.
Mutta mitä kohtaaminen oikeastaan tarkoittaa?
Opiskelijan näkökulmasta se voi tarkoittaa todella monia asioita.
Se voi olla opettaja, joka huomaa opiskelijan vahvuuden.
Se voi olla opiskelukaveri, joka kysyy, mitä kuuluu.
Se voi olla hetki kampuksen käytävällä, yhteinen lounas tai pieni keskustelu ennen tuntia.
Loistavaa kohtaamista voi myös tapahtua ihan muualla kuin luokkahuoneessa. Joskus parhaat keskustelut syntyvät kävellessä, kahvitauolla tai vaikka siinä, että lähdetään yhdessä liikkeelle opiskelupäivän keskellä. Se voi olla verkossa olevia pieniä jutusteluhetkiä, yhdessä touhuamista tai vaikka välijumppaa.
Liikkuminen, tauot ja yhdessä tekeminen ovat nekin yhteisöllisyyttä, joiden merkitystä haluamme painottaa.
Ja samalla ne ovat osa sitä, että pidämme toisistamme huolta, olemme läsnä ja kohtaamme.
Nykypäivänä tulee kuitenkin muistaa, että kohtaaminen ei tapahdu vain kampuksella.
Humakissa opiskellaan monella eri paikkakunnalla ja yhä useammin myös etänä. Etäopiskelu on tuonut meille valtavasti mahdollisuuksia, mutta samalla se haastaa meitä pohtimaan, miten pidämme yhteisöstä kiinni myös silloin, kun emme ole fyysisesti samassa paikassa.
Miten varmistamme, ettei opiskelija tai lehtori jää yksin ruudun toiselle puolelle kamppailemaan vaikeiden asioiden kanssa.
Miten kohtaamme ihmisen, joka toimii toisella puolella Suomea kuin hänen kollegansa tai opiskelukaverinsa?
Ja miten rakennamme Humakia niin, että me voimme kokea olevamme osa samaa yhteisöä riippumatta siitä, millä kampuksella tai missä päin Suomea olemme?
Yksi tärkeä asia kohtaamisessa on turvallisuus.
Tässä meillä kaikilla on tärkeä rooli.
Turvallinen yhteisö ei tarkoita sitä, että kaikki ovat aina samaa mieltä. Se tarkoittaa sitä, että jokainen voi olla oma itsensä, kysyä, kokeilla, epäonnistua ja sanoa oma mielipide ilman pelkoa siitä, että jätetään ulkopuolelle.
Tämä on erityisen tärkeää Humakissa, koska meidän kaikki alamme ovat tavalla tai toisella kohtaamisen aloja.
Me koulutamme ihmisiä työskentelemään ihmisten kanssa, yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Siksi se, miten me kohtaamme toisemme täällä korkeakouluyhteisössä, ei ole mikään kädenlämpöinen sivuseikka tai vain pakollinen asia mitä tässä puheessa nyt vain tulee kertoa.
Se on osa sitä ammattitaitoa, jota rakennamme opiskelijoille.
Kohtaaminen tarkoittaa myös sitä, että Humak on aidosti kansainvälinen yhteisö. Meillä on kansainvälisiä opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita ja erilaisia taustoja, kokemuksia ja kieliä.
Yhteisö syntyy silloin, kun kaikki pääsevät mukaan – ei silloin, kun kaikki ovat samanlaisia.
Opiskelijan näkökulmasta korkeakoulu on paljon muutakin kuin tutkinnon suorittamista.
Täällä rakennetaan ammatillista identiteettiä, etsitään omaa paikkaa työelämässä, luodaan ihmissuhteita, verkostoidutaan ja pohditaan isoja kysymyksiä omasta, sekä yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Elämme tällä hetkellä melkoisen epävarmaa aikaa.
Nuorten tulevaisuususko on koetuksella, työelämä muuttuu, maailma muuttuu ja tekoäly tuo jatkuvasti uusia kysymyksiä siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa oikeastitarvitaan. Se haastaa perinteisiä toimintamalleja jatkuvasti.
Helposti ajatellaan että opinnot suoritettuaan opiskelija on valmis alanammattilainen
Opiskelijan ei kuitenkaan tarvitse tietää vielä opintojen alussa, tai edes lopussa, kuka hän on ammattilaisena tai mitä hän haluaa tehdä valmistumistuttuaan.
Korkeakoulun on oltava paikka, jossa sitä saa rauhassa selvittää.
Paikka, jossa saa kysyä.
Paikka, jossa saa muuttaa mieltään.
Paikka, jossa saa epäonnistua ja kasvaa.
Ja siksi me HUMAKOssa haluamme, että opiskelija kohdataan jo ensimmäisistä päivistä lähtien.
Ei vasta silloin, kun opinnot ovat loppusuoralla tai kun opiskelijalla on ongelma.
Vaan heti alusta asti.
Että ensimmäisenä päivänä opiskelija voisi ajatella:
“Minä kuulun tänne.”
Ja ehkä juuri siinä on meidän kaikkien tehtävä.
Me emme voi luvata opiskelijoille varmaa tulevaisuutta. Emme voi tietää, millainen maailma tai työelämä on viiden tai kymmenen vuoden päästä.
Mutta voimme antaa osaamista, mahdollisuuksia, yhteisön ja ihmisiä ympärille.
Ja ennen kaikkea voimme vahvistaa tunnetta siitä, että minä pystyn vaikuttamaan omaan tulevaisuuteeni.
Näissä Humakin Bestispäivissä onkin jotain aika hienoa.
Me emme ole täällä vain puhumassa opetuksesta, strategiasta tai tavoitteista.
Me olemme täällä ihmisten kanssa.
Kohtaamassa kollegoita, vaihtamassa kuulumisia, nauramassa ja oppimassa toisistamme jotain uutta.
Ja ehkä tämä ilta voi olla meille kaikille muistutus siitä, että kohtaaminen ei ole ylimääräinen asia, joka tehdään sitten, kun kaikki muu on hoidettu.
Se voi olla yksi tärkeimmistä asioista, joita teemme.
Koska emme koskaan tiedä, millainen vaikutus yhdellä kohtaamisella voi olla toiseen ihmiseen.
Yksi kannustava kommentti voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa.
Yksi kuunteleva hetki voi muuttaa kaiken suunnan
Ja joskus yksi ihminen voi olla juuri se syy, miksi toinen alkaa taas uskoa itseensä ja omaan tulevaisuuteensa.
Meidän ei tarvitse rakentaa opiskelijoille valmista tulevaisuutta.
Meidän tehtävämme on rakentaa ympäristö, jossa he uskaltavat rakentaa sitä itse.
Ja jos pystymme antamaan opiskelijalle kokemuksen siitä, että minä kuulun tänne, minulla on jotain annettavaa ja minulla on mahdollisuuksia, olemme jo tehneet aika paljon.
Vielä loppuun haluan onnitella teitä sekä koko AMK yhteisöä hienosta saavutuksesta.
Ammattikorkeakoulutus täyttää tänä vuonna 30- vuotta.
Tätä mainittaessa yritän aina myös muistuttaa siitä, että suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin vuonna 1640. Tähän verrattuna ammattikorkeakoulutus on vasta kuullut alkusoiton osana suomalaista koulutuskenttää, ja se miten tämä tarina jatkuu on teidän käsissä.
Vaikka tällä hetkellä yhteiskunnassa käydään välillä jopa melko värikästä keskustelua korkeakoulukonsernien ja ammattikorkeakoulujen omistajanpohjan ympärillä, Ovat ammattikorkeakoulut kuitenkin todistaneet tarpeellisuutensa ja vakiinnuttaneet asemansa osana koulutusjärjestelmää.
Uskon vahvasti että ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuus on valoisa.
Jään innolla seuraamaan miten ammattikorkeakoulut kehittyvät seuraavan 30- vuoden aikana. Milloin valmistuu ensimmäinen Maisteri AMK? Milloin kentiäs Tohtori AMK?
Mutta ennen kuin lähdetään rakentamaan tulevaisuutta, voidaan keskittyä tähän iltaan.
Olla läsnä.
Kohdata.
Ja nauttia siitä, että saamme olla täällä yhdessä.
Tehdään tästä hyvä ilta ja ennen kaikkea hyvä kohtaaminen.
Kiitos!
Lisätietoja:
Julia Korhonen
Hallituksen puheenjohtaja
[email protected]