Ammatillista työhyvinvointia edistämässä

Meistä tuli muurareita.
Taksikuskeja, suutareita.
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita…

Ammatissa toimimiseen liittyy hyvinvointitekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijään. Ammattitaudit ovat näistä ehkä rajuimpia esimerkkejä. Siellä ovat myös juuret työn terveysvaikutteiden määrittämisessä. Sir Percival Pott osoitti jo 1700-luvulla yhteyden nuohoojan ammatin ja ihosyövän välillä. Ammattiin ja työtehtäviin liittyvien työhyvinvointitekijöiden tarkasteleminen lisää ymmärrystä työhyvinvoinnin moninaisuudesta. Tämä edesauttaa näkemään myös erilaisia mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistämiseen.


Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijoiden hallinnoimassa työhyvinvointutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka nuorisotyössä vahvistavat tai heikentävät työhyvinvointia. Tutkimukseen osallistui yli 500 nuorisoalan ammattilaista, mikä tarkoittaa noin 10% ammattikunnasta. Tutkimus oli jatkoa tutkimuksille, jotka eivät pyri käsitteellistämään työhyvinvointia vaan tutkimaan sitä tietyn ammatin näkökulmasta. Ammatilliseen työhyvinvointiin vaikuttaviksi tekijöiksi rakentui 11 teemaa. Näiden pohjalta laadittiin suositukset työhyvinvoinnin edistämiseen. Suosituksissa nostetaan esille ja kannustetaan huomioimaan niitä tekijöitä, jotka vahvistavat nuorisotyössä hyvinvointia. Näitä ovat esimerkiksi työn merkityksellisyyden huomioiminen, luottaminen nuorisotyölliseen näkemykseen sekä työnohjauksen hyödyntäminen. Toisaalta työkuvien rakentamiseen ja työyhteisön vuoropuheluun ja etenkin palautteen antamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta ne tukisivat työhyvinvointia.


Tutkimuksen lähtökohtana oli siis ammattiin ja siinä toimimiseen liittyvät työhyvinvointitekijät. Tällainen rajaaminen jättää ulkopuolelle monet työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät kuten työntekijän henkilökohtaiseen elämään liittyvät asiat (nukkuminen, ravinto, liikunta jne.) ja työpaikan fyysiseen ympäristöön liittyvät asiat (etäisyydet, ergonomia tai sisäilmaongelmat).


Toisaalta tutkimuksen kohdentamisella saavutetaan sen kaltaisia työhyvinvointitekijöitä, jotka voisivat jäädä muuten huomioimatta. Tällaisena voidaan nähdä esimerkiksi nuorisotyön sanallistaminen ja kirjaaminen. Laadituissa suosituksissa kirjaamista kehotetaan tarkastelemaan myös siitä näkökulmasta, että se tukisi työhyvinvointia. Tutkimuksen mukaan kirjaamiskäytännöt ovat tällä hetkellä kirjavia, mutta toimiessaan tarkoituksenmukaisesti ne vahvistavat niin yksittäistä työntekijää kuin koko työyhteisöä sekä auttavat uuden työntekijän perehdytyksessä. Toisaalta kokemuksia oli myös siitä, että päällekkäin kirjaaminen turhauttaa, kirjaaminen kirjaamisen vuoksi ärsyttää, siihen kuluva aika koetaan olevan poissa kohtaavasta työstä ja kirjaamisesta saatava hyöty oli toisinaan hämärän peitossa. Kirjaamiseen liittyvä suositus lähtee siitä ajatuksesta, että työn kirjaaminen vahvistaa työhyvinvointia, kun se on hyödyllistä, perusteltua ja kirjaamiselle on varattu työaikaa. Lisäksi kirjaamisella tulee olla suora yhteys tehtävään työhön ja rutiininomaisen kirjaamisen tulee olla helppoa. Tämä on esimerkki suosituksesta, joka koskettaa yksittäistä työntekijää, mutta myös työyhteisöjä ja koko toimialaa. Useat ammatilliset työhyvinvointitekijät ovat kytköksissä myös työn ja ammatin kehittämiseen.


Työhyvinvoinnista kirjoittaessa ei tule unohtaa siihen liittyviä positiivisia kokemuksia. Tutkimusaineistossakin oli lukuisa mainintoja; monilla oli maailman paras pomo, oman työnkuvan monipuolisuus oli työn suola eikä omasta toimenkuvasta haluttu edetä. Työelämässä oltiin juuri siinä kohtaa, missä koetaan työniloa ja -imua. Nuorisotyössä työn kohde, nuoret ja nuoruus, oli tärkeä työn merkityksen antaja. Työn merkityksellisyys on työelämässä yhä tärkeämpi tekijä; ura ja siinä eteneminen tai palkka eivät enää ole työn mielekkyyden keskiössä. Mutta tämä ei saa yksipuolistaa keskustelua. Merkityksellistäkin työtä on mukavampi tehdä ja sitä jaksaa paremmin, kun erilaiset ammatin harjoittamiseen liittyvät hyvinvointitekijät on huomioitu.


Työhyvinvointisuosituksia tulisi tarkastella myös toteuttamisen näkökulmasta. Mihin yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa ja mikä on hänen roolinsa esimerkiksi epäkohtien esiin nostamisessa ja vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittämisessä? Mikä on esihenkilöiden ja johdon rooli työhyvinvoinnin edistämisessä? Ja kuinka toimiala voisi yhteisesti nostaa asioita keskusteluun ja olla rakentamassa parempaa työelämää omalla toimialallaan? Tehokkuus ajattelu ja kiire voivat estää näiden kysymysten äärelle pysähtymisen, mikä voi näkyä käytännössä asian sivuuttamisena. Tutkimukset ja suositukset eivät tule eläviksi ja ne eivät edistä työhyvinvointia ellei työelämässä käydä keskustelua niistä ja oteta vastuuta paremman työelämän rakentamisesta.


Nuorisotyöhön laaditut työhyvinvointisuositukset ovat aloitus keskustelulle ja toimenpiteiden suunnittelulle. Työhyvinvointiin vaikuttamalla vahvistetaan sekä yksittäistä työntekijä, työyhteisöä että toimialaa. Lisäksi se parantaa työn laatua. Työssään hyvinvoiva työntekijä on kaikkien etu.


Minna Rauas

YTM / Sosionomi (yamk)

Tutkija / Työnohjaaja



Kirja tutkimuksesta ja suosituksien rakentumisesta sekä itse suositukset löytyvät osoitteesta maailmanparantajaksi.fi. Tutkimusaineisto on tallennettu Tampereen yliopiston tietoarkistoon ja sen hyödyntämiseen opinnäytetyössä voi hakea lupaa ammattiliitto Nuolesta (Nuoriso ja Liikunta-alan asiantuntijat).


***

Hyvinvoiva HUMAKO - logo

Tämä kirjoitus on osa Hyvinvoiva HUMAKO -kampanjaa, jossa käsitellään teemoja hyvinvoinnin eri osa-alueilta.